“Monta luukkua auki” ?

Verkostoitujan työpöytä
[ Kuva : “Jompan kammarista”. Verkostoituminen tapahtuu ‘luukkujen’ kautta. Pitää muistaa myös käydä välillä jääkaapilla. ]

Tänään maanantaina 2.12.2019 olen tehnyt valtavasti henkistä työtä. Olen aktivoimassa Imatralla ‘Vapaaehtoistoiminnan koordinointia’, jonka tiimoilta olen tehnyt kutsuja, kerännyt yhteystietoja, laittanut sähköpostiviestejä. Ison aihealueen pitäminen mielessä, ajatellen kaikkia mahdollisia yhteistyötahoja, ennakoiden tulevia tarpeita ja valmistelemalla asioiden eteenpäin viemistä, sekä itse käynnistäminen. Kun se hetki tulee, niin pitää toimia.

Englantilainen matemaatikko A.N. Whiteheadin lauselma : “Ideat ei säily, niistä pitää tehdä jotakin” kannustaa minua.

Tämänpäiväinen energiapurkaus johtui osittain pitkästä levosta, irtiotosta toimimisesta vapaaehtoisena niin monessa suunnassa. Eihän sitä kovinkaan kauan luova mieli kuitenkaan toimettomana pysty olemaan.

Minulla oli ollut viime vuonna 2018 tosi paljon erilaista toimintaa vertaistyöntekijänä mm. Mieli Maasta ry:ssä, Kaksisuuntaiset ry:ssä sekä Imatran ev.lut. seurakunnassa Kuvapiirin vetäjänä. Vertaisryhmiä en ole pitänyt tänä vuonna, oma jaksaminen on ollut tärkeämpää. Se miksi kait väsyin oli jonkinlainen turhatuminen siihen, että kokemusasiantuntijana minulle ei ole ollut tarjolla palkkiollisia töitä. Koska kokemusasiantuntijan työ on oletusarvoisesti palkkatyötä, aloin myös ideoimaan sellaisen palkkamallin kehittämistä, että kokemusasiantuntijat saisivat virallisen aseman toimiessaan yhteiskunnassa. Lisäksi #terapiatakuu ja #mielenterveysstrategia ovat olleen mielessäni asioina, joihin olen koittanut tuottaa omalta osaltani lisäarvoa.

Miksi minusta on tuntunut siltä, että minua ei oteta vakavasti tai että toimintaani ei arvosteta? Onko se vain kuvitelmaa?

Näiden isojen asioiden valmistelu tapahtuu päättävissä elimissä, joissa voisin hyvinkin olla mukana jonkinlaisena näkökulman tuottajana. Kaikkeen ei ehdi, ja jos sellaiseen mukaan lähtisin, niin sitten pitäisi mennä ‘poliitikon tietä’. Sekään ei oikein kiinnosta, sillä olen hyvä taustavaikuttaja. Se mitä ymmärrän omasta toiminnastani tässä suhteessa on se, että pidän kiinni hyvistä ideoista ja valmistelen niitä niin pitkälle kuin pystyn. Ne asiat jotka ovat lähiympäristössä pitäisi olla foorumi, jossa parhaita tuloksia itse saan aikaiseksi.

Viime vuonna kehittelin myös ideoita kokemusasiantuntijan toimimisesta koulumaailmassa (kOTU), kokemusasiantuntijan osallisuutta terveyden omaseurantaa (kTOS) , kokemusasiantuntijan menestystekijöitä (kOME), kokemusasiantuntijan toimimista opintojen ohjaajana (kOPO).

Näistä olen laittanut Innokylään alustavia määritelmiä. Niiden näkyvyydestä huolimatta ei ole juurikaan tullut yhteydenottoja. Ehkä minun tavassani olla ideoiden mallintaja, kehitellä yksin näitä asioita on se ongelma ollut ?

Mutta se rooli olla initoija ja mallintaa joku idea on minulle itselleni niin mieluista ja luontaista. Tiedän että alkuperäinen idea voi hyvinkin muotoutua uudestaan, kun erilaiset näkökulmat sitä kehittävät edelleen. Luovutan mielelläni ideoitani muille jalostettavaksi !

Sellaisen turhautumisen ylipääsemisessä auttoi, kun tajusi, että olen eläkkeellä, ja voin toimia vapaaehtoisena ilman mitään korvaustoiveita. Pelkkä tekemisen ja antamisen ilo on riittävä kannustus tekemään parhaansa siinä mitä haluaa tehdä. Hyvän mielen voi saada ilman että muut sitä edes huomaa.

Viimevuoden huippuhetki oli , kun juhlimme Imatralla Vapaaehtoisten päivää 5.12.2018 Imatran kirjaston ala-aulassa kolmipäiväisten Minimessujen huipentumana. Tapahtumassa oli satoja kävijöitä. Lisäksi sain perustettua Vapaaehtoinen Imatra -sivuston, johon saatiin kerättyä juttuja erilaisista vapaaehtoistoiminnan muodoista ja tavoista. Tästä puurtamisesta jäi näkyvä muisto, mm. artikkeli Uutisvuoksessa.

Se miten tuossa rutistuksessa onnistuin, perustui omaan ‘veturivoimaan’.

Pystyin järjestämään kokouksia, joissa muiden vapaaehtoisten kanssa saimme suunniteltua tapahtumaa. Sellaista kantavaa verkostoitumista ei vielä vuonna 2018 onnistuttu luomaan, mutta nyt toimin hieman toisenlaisella tavalla. Tämän vuoden Vapaaehtoisten päivä on alustus lempinimellä “Minimum Fair”, ja siinä aloitetaan yhdessä suunnittelemaan vuoden 2020 Vapaaehtoisten päivää, onko se sitten Imatra-päivän yhteydessä tai jonain muuna aikana, esimerkiksi heinäkuussa? Mukaan on toivottavasti tulossa enemmänkin sellaisia yhdistyksiä, jotka tarvitsevat tukea ja apua, helpotusta oman toimintansa näkyvyydessä ja toimintansa organisoinnissa. Lisäksi mukaan toivotaan Kansalaisareenan tukea, ja voisi olla mahdollista, että Etelä-Karjalaan saadaan aikaiseksi oma ‘valikkoverkosto’. Tuo sana on minulle vielä tuntematon, mutta olen utelias tietämään mitä se pitää sisällään.

Asiantuntija-apua vapaaehtoistoiminnan koordinointiin tarvitaan Etelä-Karjalassa.

Tänä vuonna olen liittynyt Miessakit ry:n toimintaan mukaan. Siinä oma roolini on toimia chatissa keskustelijana miehille, joilla on tarve keskustella. Minulla on oma vuoro olla Tukinetissä chatissa vastaajana yhdessä toisen vapaaehtoisen kanssa. Sen tiimoilta olen myös alkanut pitää oppimispäiväkirjaa, joka tähtää oman toimintatutkimuksen kehittämiseen. Jotkut suosittelee minulle yliopisto-opintojen jatkamista. Siihen kuitenkaan tässä iässä en lähde mukaan, koska en kuvittele hyötyväni mitään jostain tutkinnosta? Olenko väärässä? Sellainen sitoutuminen muuhun kuin toimintatutkimuksen tekemiseen ei minusta tunnu mielekkäältä. Olen toimintatutkija luonteeltani.

Lisäksi olen tänä vuonna aktivoitunut Kukunori ry:n Propellipäiden alustapalvelussa Citizen Think Tankissä. Lisäksi olen ollut mukana myös saman yhdistyksen tuottamalla alustalla MBR-Stagella, jossa musiikintekijät saavat verkostoitua ja oppia vaikka studiohommia. Kaikesta tällaisesta karttuu paljon ‘hiljaista tietoa’. Sellaisen tiedon saaminen esiin, ja mallintaminen voi helpottaa muita tekemään asiat nopeammin ja paremmin.

Omalla esimerkillä ja aktiivisuudella voi olla suuri vaikutus muihin toimijoihin.

Itsensä ilmaiseminen tekemällä kuvia, ja toimimalla musiikin parissa on minulle mieluista. Olen tehnyt sävellyksiä, sovituksia ja maalaillut myös tauluja. Tosin näitä olen tehnyt muinakin vuosina. Kirjoittamiseen olen saanut lisää intoa, ja olen työstänyt omaa kokemustarinaani. Tsemppaan itseäni esiintymiseen, ‘trubadurointiin’. Lisäksi teen omassa musiikkihuoneessa studiohommia. Tähänkin minulla on työpari, kun yhdessä opettelemme mm. Reaper-ohjelman käyttämistä. Saatamme joskus jopa esiintyä yhdessä ,aika näyttää.

Tämän tekstin kirjoittaminen, itsereflektio päivän päätteeksi on ehkä kuitenkin ollut kaikkein suurin saavutus koko päivälle.

On aika ( klo 20:00) sammuttaa valot ‘luukuista’ ja taas levätä. Oma sanontani on “Jos se vie alle 15 minuuttia, se kannattaa tehdä heti, jos se vie yli 30 minuuttia, se on tehty jo eilen”. Tämä pätee myös lepäämiseen. Tämä on selitys sanonnalle “Liian laiska maanikoksi”. Moni voi luulla etten lepää tarpeeksi, mutta mitä muuta olen tehnyt kuin köllötellyt viime viikkoina?

Hyvät yöunet on koko aktiivisuuden perusta, lisäksi kannattaa pitää masu terveellisessä ruo’assa, ja muistaa käydä myös kävelyllä. Eikä saa unohtaa soittaa kaverille. Huomenna mulla on kamerapäivä. Lähden ulkoiluttamaan kameraa ja käyn kaverin luona kyläilemässä.

Hyvää joulun odotusta, se on “helppoa kuin heinänteko”.

Haluatko idean ? Ota yhteyttä >>> CONNECT JOUNI SAKARI<<< 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s