Kevään 2019 tilannekatsaus

Eh .. I guess you have been here for a long time .
It’s my 57th season , and I’m waiting for the opening .
You don’t have tongue ? – But can open my mouth !

Suomessa pätee hyvin se sanonta , että “Huhtikuu on kuukausista julmin” ( T.S. Elliot : Autiomaa ) . Nyt on vasta maaliskuu, mutta todennäköisesti saamme lumisateita vielä huhtikuussakin.

»Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin» — T.S. Elliot , Autiomaa

Kokemusasiantuntijan luuranko ja näkymättömyys

Täytän huhtikuun 12. päivänä 57 vuotta, tasan tarkkaan 20819 päivää. Nuo määrät tulee täyteen , elin tai en. Rakastan kevättä ! Elämän varrella on tullut ‘itseä itsekseen ilmaistua’, enkä ole kovinkaan paljon muille siitä jakanut. Tai, jos mitä olen esimerkiksi Internetissä eri sosiaalisen median sivustoilla jakanut , niin olen myös yleensä kaikki melko nopeasti sitten myös poistanut . Olen ehkä arka, ja varovainen. Tärkein puolustusmekanisminäni on vetäytyminen ja eristäytyminen – sisäänpäin kääntyminen. Nyt kun ikää on tullut lisää, niin uskaltaa jo olla sitä mitä on. Minäkin olen kirjailija, taiteilija, ja runoilija.

Ei voi tulla siksi mitä jo on — Papaji ( You cannot become what you already are )

Sarjakuvaa

Aloin tehdä taas sarjakuvaa, kun kaipailin BitStrip -alustaa. Löysin uuden paikan, jossa voi rakentaa sarjakuvamaailman. Se on Storyboardthat . Tiedän siihen syynkin ja voin sen lyhyesti kertoa, mutta mielelläni kerron sen sitten elämänkerrassani vähän leveämmin ja laveammin. Jatkan oman elämänkerran kirjoittamisprojektiani tänä keväänä. En ole ensimmäistä kertaa kirjaa julkaisemassa, koska minulta on Kansalliskirjaston arkistoissa ainakin yksi PDF -julkaisu , jolla on ISBN -numero . Ja olen tehnyt PDF -tiedostoja enemmänkin , esimerkiksi sarjakuvakirjan Sam Mc’O becomes whole . Se on psykologinen itsetutkiskelu virtuaalisten ja kuvitteellisten ystävien kanssa. A PSYCHOLOGICAL SELF STUDY WITH VIRTUAL AND IMAGINARY FRIENDS

Sammakko , Sam Mc'O
Sam Mc’O

Tuo oheinen sarjakuva tuli tehytyä englanniksi, ja jostain syystä itsen ilmaiseminen toisella kielellä on mulle jotenkin helpompaa ?

Kait tosta tarinasta jotain voi lukea, mitä siinä ei ole kerrottu. No niin. Nyt tulee paljastus!

Olen sulautumassa tuohon kielettömään luurankoon, kokemusasiantuntijaan, joka on ollut hiljaa ja huomaamatta usein taustalla. Huomasitko miten hahmot lähetyivät toisiaan kolmessa kuvassa? Kait se on nyt sitten leipätyötä kirjoittamisesta kaavailtava, jonkinlainen kohtalon kulku tässä kyllä on.

Olen aloittanut kirjoittamisen jo alle kouluikäisenä, sitten tavoitteellisia kirjoittamisunelmia olen suunnitellut. Mulla on pöytälaatikossa noin kolmekymmentä käsikirjoitusta, joista siis yksi on julkaistu ilman kuvia PDF-tiedostona. Siihen kirjaan liittyvää ‘hyllytystä’ olen miettinyt (käsikirjoitus oli kadoksissa useita vuosia), ja ajatellut, että koskaan ei minun pidä mitään enää kirjoittaman. Henkisessä ystävyydessä voi olla monia koetuskiviä. Mutta vielä on hengissä, ja kirjoittaminen jatkuu . Onneksi oon tämän blogin pitänyt, vaikka monet artikkelit olenkin täältä tuhonnut. Kait nekin pystyy jostain takaisin onkimaan jos haluaa. Ja voihan sitä kirjoittaa uusiksi !

Nyt

Toisaalta ei ole mitään väliä milloin kirjoittaa, kunhan osaa sen. Aina on ihminen tässä ja nyt -hetkessä.

eluun suoraan kuvan kautta. Lumeen piirretyt kuvat: (1) tikku-ukko pallo jalassa . (2) tikku-ukko kiikussa möykyn kanssa.

Mielen Mainingeista – Kaksisuuntaiset ry:n yhteisöblogi

Olen mukana projektissa jossa on innokkaita kirjoittajia ( tällä hetkellä kuusi henkilöä) , ja tarkoitus on kertoa kaksisuuntaisuudesta ja skitsoaffektiivisuudesta. Tämä projekti antaa minulle mahdollisuuden jakaa osaamistani jota on kertynyt vuosien saatossa niin ammatissa kuin itse opiskellen. Se on Kaksisuuntaiset ry:n yhteisöblogi : Mielen Mainingeista.

Vertaisryhmä kokoontuu teknisten mahdollisuuksien avustuksella esim. Zoom-kokouksilla ja käytämme Whatsappia välittömään viestinvaihtoon. Lisäksi yhdistyksen Slack-työtilassa on suunnittelu- ja arkistokeskustelu.

Olen blogissa siis kirjoittajana, mutta myös teknisenä avustajana, sekä vertaisryhmän fasilitaattorina. Julkaisen siellä myös tekstejä omasta kokemuksestani, ja aivan mahtavaa on, kun saa tutustua uusiin ystäviin ympäri Suomea !

Kirjoittaminen on meidän viiteryhmämme, ja olemme teoreettisesti varmistettuja ! — Jouni Sakari

Toipumisorientaatio

Kun ihmisellä on ongelmia, joko fyysisiä tai henkisiä, niin välttämättä täydellistä rehabilitaatiota ei tapahdu. Mutta siihen pyrkiminen ja elämän mielekkyyden ja tarkoituksellisuuden löytyminen on tavoittelemisen arvoista. Tässä tarvitaan koko yhteisön tukea. Yksin ei ole mahdollista voida hyvin. Oman kokemuksen kautta tämän tiedän. Olen niin kiitollinen siitä, että olen löytänyt vertaistoiminnan kautta paljon kontakteja ja ihmisiä , joiden kanssa olen tullut myös ystäväksi.

Parasta vertaisystävissä on välittömyys ja jutun jatkuminen siitä mihin se on viimeksi jäänyt

Mulle kirjoittaminen ja itsen ilmaiseminen, tekeminen ylimalkaan, on ollut henkireikä. Jos teksti ei ole riittänyt, niin olen maalannut. Mulla on erilaisia jaksoja ja kausia elämässä. Ne liittyy mielialan vaihteluihin, isoihin aaltoihin, jotka pyyhkii välillä. Nyt olen oppinut sen, että kun tekee sitä mistä oikeasti tykkää ja tulee iloiseksi , niin on ‘oikeilla jäljillä’. Tietynlainen pilke silmäkulmassa, tai kieli poskessa kirjoittelen ja tarkastelen asioita huumorin näkökulmasta. Aina sitä huumoria ei kaikki ole ymmärtäneet, ja itselläkin tekee joskus tiukkaa, kun asiat ei mene ihan kuin Heinäsaaressa.

Sairastamisjaksoja on ollut monia, ja ihan kuin se ensimmäinen tsunami olisi jo vähän hellittämässä. Siitä on tämän vuoden lopussa 23 vuotta aikaa.

Kirjailijavieras – ystävä

Mulla on ystävinä ihmisiä, jotka on kulkeneet erikoisia polkuja tai joilla on erikoislaatuisia kokemuksia elämästä. Johtuu varmaan siitä, että kokemusasiantuntijuuden kautta on löytynyt näitä ihmisiä, joiden kanssa on ‘samalla aaltopituudella’. Yksi näistä ihmisistä on Anu Räikkönen, s. 1964, joka on kirjailija, runoilija, ja julkaissut viisi kirjaa. Tänään hän oli toistamiseen luonani haastateltavana, ja meillä oli hyvä fiilis, kun pohdimme asioita, ystävyyttä, kirjoittamista, luovuutta, harrastuksia, musiikkia, menneisyyttä, nykyisyyttä, tulevaisuutta… Vertailemme omia elämänpolkujamme ja kokemuksiamme.

Vaikka paljon on eroja kokemuksissamme, on siellä joka syvältä meitä yhdistää. Ihmisenä oleminen on kait se, mihin taiteilijat kiinnittävät paljon huomiota, koska ovat herkkiä ja tuntevat syvältä ja koko olemuksellaan. Sairaudet ja muut vaikeudet, elämän haasteet vievät sellaiset sielut omalle erikoiselle polulleen, joka on kuin kohtaloon kirjoitettu.

Mielenterveys ja sen järkkyminen on jotain, minkä kumpikin olemme kohdanneet. Mutta se ei määrittele tai latista meitä, vaan pystymme tuottamaan jotain kokemuksistamme muille niin, että se voi auttaa tai antaa ymmärrystä, viisauttakin kenties?

Allaolevia tekstejä olen jakanut Facebookissa, kun tahdon tuoda Anu Räikkösen näkyviin rohkeana ja ennakkoluuttomana uskaliaana taiteilijana, joka kertoo avoimesti ja rehellisesti omalla painovoimaisella tavallaan elämän eri puolista.

Siipeinsä suoja

Imatralainen Anu Räikkönen on julkaissut viidennen kirjansa alkukeväästä 2019. Olen tutustunut Anuun Imatran klubitalolla vuonna 2016. Työstimme silloin yhdessä hänen runokirjaansa Ääneni on tunteeni – Onnen avain . Teimme silloin jokaisesta runosta kuvakortin, ja kirjasta tuli vain muutama raakakopio. Lopulta kirja julkaistiin pelkkinä runoina. Yhteinen projekti oli kummankin osalta kuntouttava, koska vertaisina pystyimme toistemme elämäntarinoita kulkemaan runon ja kuvan kautta. Meitä yhdistää siis mielenterveyden haasteiden kanssa eläminen, sekä kirjoittaminen harrastuksena. Anulle tärkein itseilmaisun muoto on laulu, minulle taas kuvallinen ilmaisu on lähinnä. Musiikki on myös yhdistävä asia, ja olemme esiintyneet yhdessä silloin tällöin hyvinkin spontaanisti. Ystävyys ja luovuuden ilo saa keskusteluissa siivet alleen ja hyvä ‘flow’ syntyy helposti.

Anu Räikkönen, s. 1964 . Kirjailija, runoilija.
Anu Räikkönen, s. 1964. Kirjailija, runoilija. Siipeinsä suoja on viides kirja jonka hän on julkaissut. Teokset käsittelevät selviytymistarinaa, ja tuntemuksia jotka liittyvät yleensä vaiettuihin asioihin , eli mielenterveyden ongelmiin ja siihen liittyvään stigmaan, terveyden kanssa painimisen ongelmiin. Suoraan ja rohkeasti erilaisia äärimmäisiä tunteita tulee kirjassa hiljaa kerrotuksi. Laulaminen on vahvistanut kirjailijan oman äänen, vahvan näkökulman asioiden sanomiseen suoraan.

“Minä elän. Elämänpuu ohdakkeita täynnä. Toinen oksa haarautuu alas, toinen ylös.” — Anu Räikkönen (Ääneni on tunteeni – onnen avain ) , Kuva: Jouni Sakari Kemppinen

IMATRA HUB. KIRJAILIJAVIERAS . 27.2.2019 Runoilija Anu Räikkönen kävi kylässä ja lahjoitti minulle uusimman runokirjansa Siipeinsä suoja. Se on hänen viides julkaistu teoksensa . Kirjoittamisesta hän kertoo muistiinpanossaan, mitä se hänelle merkitsee :

“Ensin opetellaan aakkosia, syntyy sanoja. Sanoilla ilmaistaan eri tunteita. Kirjoittaessa saa luoda erilaisia käsityksiä ympärillä olevasta arkipäivästä . Kynä ja paperi yhdessä , niin tie auki on kirjoittamiselle . Kirjoittaminen elinehto. Kirjoittaminen sydäntä lähellä ” . — Anu Räikkönen

Tämä uunituore kirja on julkaistu runokirja.fi:n kautta Mediapinta 2019 .

Anu Räikkönen, s. 1964 on käynyt kovaa elämänkoulua, ja löytänyt oman äänensä ei vain laulun, mutta myös kirjoittamisen alueella.

Kirjailija Anu Räikkönen kävi luonani vierailulla ja esitteli uunituoretta kirjaansa Siipeinsä Suoja. Haastattelin häntä alustavasti myös artikkelia varten. Kävimme haastattelun jälkeen syömässä pizzaa , ja Anu kertoi kevään koetuksista, joita hänellä on terveytensä kanssa. Edessä on suolistoleikkaus.

Elämässä voi olla kovia haasteita ja Anun kirjoittaminen on hänelle henkireikä , “ilman sitä en varmaan olisi hengissä?” . Näin hän totesi , ja vaikeuksista huolimatta pitää myönteisyyden ja toivon näkökulman . Ote runosta Siipeinsä suoja “…Rukoileminen antaa voimaa ja uskoa tulevien arkipäivien kohtaamiseen..”

” TUOKSU . Pullan tuoksu tuo muistot mieleen lapsuuden. Leipomispäivänä lauantaina, suu auki, kuin linnun pojalla. Odotan vuoroani milloin pullan murunen suuhun heitetään. ” — Anu Räikkönen, Siipeinsä suoja 2019

Tässä kirjassa löytyy tunnelmia ja tunnelmakuvia arkielämästä, mielenterveyden kuntoutumisen ja sairauksista toipumisen , toteutumattomien unelmien ja vastakohtien tunnekentillä kirjailijan toivo sitoo siipeinsä suojaan .

Kannattaa lukea ! Syventävä artikkeli tulossa tässä blogissa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s